Raskausoireita

Sunnuntaina vietin mukavan 12h työpäivän. Töitähän siellä ei juurikaan ollut, joten tuli vietettyä aika paljon aikaa kaksplussan keskustelupalstalla. Siinä 12h aikana kerkee kyllä mukavasti lukemaan noita ketjuja läpi. ;) Onhan se sanomattakin selvää ettei tollanen ole tervettä :D. Olis edes ollut joku romaani tai tietokirja, mutta ei!. 

Työrupeaman puolessavälissä alkoi nälkä kurnia ja päätin hakea pikaisesti kaupasta eväät. Löysin kuitenkin itseni haahuilemasta ympäri kauppaa tyhjä kori kädessä, sillä jokaikinen ruoka-aine ällötti ihan suunnattomasti. No tietenkään tavalliset eväät eivät kelvanneet, mutta edes herkut eivät herättäneet mitään mielitekoja. Nälkä oli kova, mutta ainoa ruoka-aine jota teki mieli, oli säilykeherkkusienet :D. Jotain sain loppujen lopuksi koriini laitettua ja työmaalla söin kaikki eväät hyvällä ruokahalulla.

Minulla normaalisti on siis todella hyvä ruokahalu, eli ei ole tapana arpoa kaupassa mikä ruoka oksettaisi vähiten. :D Tovin pohdittuani asiaa älysin, että monen tunnin raskausfoorumi yliannostus on varmana syypää "oireiluuni". Samaistuuhan siinä, kun lukee oikein pitkään ja antaumuksella muiden raskaus oireita. Asiaan varmana vaikutti myös se, että itse haluaa olla raskaana. Kyllä sitä ihminen alkaa kaikkea kuvitella, kun oikein haluaa.

Onko muillakin ollut "raskaus oireita"?

Olen tämän kierron aikana kerrankin muistanut ottaa kaikki pillerit. Hyvin harvinaista. Harvinainen oire tähän hyvään muistiin on kuitenkin se, että kohtu ja munasarjat ilmottavat jokapäivä olemassa olostaan! Turvotus on järkyttävä! Minähän kuulun niihin onnellisiin, joilla ei ole juurikaan kuukautiskipuja. Ovulaation kyllä tunnen, mutta kuukautisten tuloa en pystyisi ennustamaan ilman pillereitä. Ne vaan alkaa. Nythän minä olen sitten kehittänyt itselleni nämä oireet ja mieletäni olen raskaana! Kp 17 ja raskaana, kyllä!

Keskustelupalsta yliannostuksen jälkeen voin kuitenkin sanoa, etten ole läheskään ainoa rakaus oireet itselleen kehittänyt! :D Katsotaan miten neuroottiseksi muutun kun ne raskaus oireet ovat ihan oikeasti mahdolliset.

Unelmia?

Huhhuh, onpas taas rankkaa pienen pääni sisällä. ;)

Väitän, että sinkkumiehillä on suhteellisen helppo elämä. Heillä hormonit tuskin heittelevät laidasta laitaan tunnin välein. Ensin itketään kuinka kaikki menee päin pyllyä ja hetkeen päästä oma elämä tuntuukin ihan luksukselta. Ei ne hormonit varmaan ala karusellissa pyörimään miehen alettua parisuhteeseen, mutta naisen kanssa seurusteleva mies joutuu elämään niiden tunnevaihtelujen kanssa. Voi mies poloisia, kun eihän ne vaan ymmärrä. Yrittävät kovasti, mutta ovat aina väärässä. ;)

Itselläni on viimeaikoin ilmentynyt ehkä jonkunlaista syysmasennusta. Tai ehkä vaan stressaan kaikkia elämän pieniä asioita, mutta yhdessä niistä kasvaa suuri ahdistuksen aihe. Välillä taas tuntuu ettei elämässäni ole mitään stressattavaa ja sekin ahdistaa!

Viikon päästä pitäisi mennä juurihoitoon... kuulemma sattuu ihan pe*****sti! PELOTTAA!! Myöskin tämä vauvakuume alkaa olemaan aika piinaavaa, kun tiedän ettei tähän tilanteeseen ole tulossa muutosta varmaan nyt ainakaan reiluun puoleen vuoteen. Haluisin unohtaa koko vauvakuumeen. Eikä se itseaiassa ole vaikeaa jättää hieman taka-alalle hetkeksi. Raskaus sattuu vain olemaan ainoa unelmani tällä hetkellä. Mistähän minä sitten unelmoin?

Tänään aloin tajuamaan mikä minua mahdollisesti masentaa: Unelmattomuus! Minä osaan iloita siitä mitä minulla jo on. Minulla on ihana mies, ihana parisuhde, ihanat ystävät, harrastukset, koirat, asunto. Kaikki on täydellistä, mutta minä tarvitsen jotain mistä haaveilla, jotain mitä odottaa. Haluan sen vauvan, mutta sen unelmointi alkaa vain ahdistaa, ja tiedän että se toteutuu melko pian. Haluan omakotitalon, mutta olemme päättäneet hankkia sen vasta mooooonen vuoden päästä. Haluan opiskelupaikan, mutta se osiltaan onkin jo hoidossa. Haluan tulla hyväksi harrastuksissani, ja sen eteen teen kokoajan töitä.

Mistä voi ostaa unelmia? Miten niitä tehdään? Onko minulla jo riittävästi unelmoitavaa, mutten uskalla tai halua unelmoida niistä?

ps. Vietän jopa joulun työmaalla, elikkä ei innosta edes joulun odotus! :D

Vauvakuumetta

Siis minähän teen lapset siinä kohtaa, kun mittariin alkaa se kolmenkympin etappi lähestymään. Minähän en mitään vuvakuumetta pode. Lopetan van ehkäisyn ja katsotan mitä tapahtuu...sitten joskus...monen vuoden päästä.

Yeah, right!

Muutama kuukausi siten valitin töissä pahaa oloa ja päänsärkyä. Miespuoleinen työkaverini arvioi heti, että pullat on nyt uunissa. Vastasin kauhistellen etten todellakaan ole raskaana, ja että minä en synnytä ennenkuin täytän 30.  Toinen työkaverini (naispuolinen) rullasi itsensä toimistotuolissaan ihan liki minua ja kysyi ikääni. Vastauksen saatuaan, hän alkoi totisena takomaan päähäni järkeä.
hän oli sitä mieltä, että nyt on hyvä aika jo aloittaa. Hän kertoi kuinka on vaikeampi tulla raskaaksi kolmekymppisenä. Esikoisen synnyttäminen silloin on riskialttiimpaa ja kaksosten mahdollisuus kasvaa.

siitä se lähti, se vauvakuume! Silloin tajusin, että haluan synnyttää ensimmäisen lapseni jo PALJON ennen kolmekymppisiäni. En olisi koskaan uskonut saavani näin vahvaa vauvakuumetta. Tunnen jopa kipua alavatsassa kun alan oikein haaveilemaan lapsesta. Mietin raskautta ensimmäisenä kun herään ja viimeisenä kun menen nukkumaan. Olen ihän pöpipää, eikä tätä tunneta oikeasti voi kukaan muu ymmärtää kuin vuvakuumeen kokenut.

Hyviä blogeja aiheeseen liittyen: Come to mama ja Haaveissa pieni elämä.

Tämä ei missään nimessä ole mikään ihana tunne. En haaveile mistään vaaleanpunaisista tossuista ja elämän harmoniasta vauvan kanssa. Välillä mietin itkuisena, että haluan lopettaa ehkäisyn heti ja välillä palaan taas alkuperäiseen suunnitelmaani..."sitten joskus". Mietin myös kuinka ihana kämppä meillä olisi ja tänne niin hyvin vauva mahtuisi. Toisaalta taas mietin voiko vuokrakämpässä asua lapsiperhe, ja onko siihen varaa?
Mietin myös onko minulla enään mitään elämää sen jälkeen kun vauva on syntynyt ja kuinka paljon mieheni kestää univelkaa, minun univelkaa ja lapsen kärttyisyyttä. Pystynkö hoitamaaan kaksi koiraa ja yhden vauvan ilman että mies ja koko suku saa kohta olla auttamassa?
Uutena tunteena olen myös huomannut, että tunnen mustasukkaisuutta syntymätöntä lastani kohtaan, sillä en tahdo jakaa miestäni kenenkään ihmisen kanssa. Haluan hänen jakamattoman huomion ja rakkauden itseeni!

Mietityttää myös mitä keholleni taphtuu raskauden jälkeen ja sen aikana. Minä en niinkään pidä lenkkeilystä tai hyötyliikunnasta vaan lähinnä verta/hikeä/kyyneleitä tyypisestä liikunnasta. Harrastan kamppailulajeja ja treenaan päivittäin, joskus useammankin kerran päivässä. Unelmissani raskauteni tulee tietenkin olemaan helppo ja oireeton. Treenaan kovaa viimesille kuukausille asti ja olen jo miettinyt miten treenata kamppailulajeja raskausaikana. Pelkkä punttisali ei oikein innosta. Mitä jos raskauteni onkin sellainen, että oksennan kymmeniä kertoja päivässä enkä pääse ollenkaan urheilemaan. Tiedän että kuulostan pinnalliselta kun tuskailen yhdeksää kuukautta ilman urheilua, mutta noi lajit on minulle elintärkeitä. Kotona kamppailulajit muistuttavat kokoajn itsestään, sillä mieheni on ammattiurheilija. En pääe pakoon sitä tuskaa, etten voisi urheilla lainkaan.

Aiheeseen liittyvä, kouhua herättänyt mami!! Hurjaltahan tuo näyttää, mutta jos kykenee noin urheilemaan raskaanakin niin antaa mennä vaan. Tuon tason urheiija varmasti hallitsee oman kroppansa ja tekniikat niin hyvin, että tuo on mahdollista. Itse en tähän pyri ja tuskin uskaltaisinkaan edes yrittää enää tuollaisella mahalla.

Kuka? Mitä? Häh?

Kuka minä olen?
Olen 23 v. nainen. Asun ihanassa kolmiossa, ja maksan aivan tuhottomasti liikaa vuokraa! Vuokra ei ole kohtuuton huoneiston laatuun ja siaintiin nähden, mutta me tulisimme toimeen hieman köykäsemmässäkin kotterossa. Eipä meillä toki ole toimeentulon kanssa ongelmiakaan.

Avopuolisoni, poikaystäväni on kaikkeni! En ole koskaan tuntenut ketään kohtaan mitään tälläistä. Olen varautunut ja hieman skeptinen ihminen, mutta jos minä johonkin luotan niin se on mieheni ja meidän suhteemme. Tiedän olevani tämän miehen kanssa koko loppuelämäni kävi miten kävi.
 En kannata kihloja, häitä enkä lapsien hankkimista kovinkaan nuorena.
 Emme ole olleet yhdessä kauaa, mutta viimeaikoina olen alkanut haaveilemaan niistä häistä ja lapsista. Olen valmis heti! Jos minä nyt olisin raskaana, olisin onneni kukkuloilla. Jos minua nyt kosittaisiin, vastaisin myöntävästi.

Minä olen oinas! Entinen työkaverini oli kova horoskooppiharrastelija. Kysyin eräänä päivänä häneltä, että millainen oinas on luonteeltaan. Hän vastasi hyvin epäkunnioittavaan äänen sävyyn: " Voi herranenaika, oinaat on sellasia kaks naamasia, siis niin kaks naamasia kun voi vain olla". Kun työtoverini sai tietää, että minä oikeasti olen oinas, hän kertoi vähän lisää.

 Oinaat ovat siis ihmisiä, joilla on sata rautaa tulessa kokoajan. Oinas aloittaa uuden projektin aina edellisen ollessa kesken. On siis hyvin tavallista, että oinaalla on sata projektia meneillään eikä niistä yksikään tule ikinä valmiiksi. Oinas on fyysinen. Liikunta on hyvin tärkeässä roolissa, ja rakkauselämässä kosketus on kallisarvoisen tärkeää. Kun oinas aloittaa jonkun uuden asian (vaikka harrastuksen) hän yleensä innostuu siitä vähän liikaakin. Tavoitteet asetetaan ihan liian korkealle ja kohta tiputaan mahaplätsillä sieltä taivaista.

Sanoin aikaisemmin elämäni olevan ehkä hieman tasapaksua ja syytin siitä vielä horoskooppiani. No faktahan on se, että elämäni ei ole suinkaan tasapaksua vaan rutiinit ovat minulle myrkkyä :D Elämä alkaa helposti tuntua tasapaksulta, jos muutama kuukausi vierähtää todella rutiininomaisesti. Tasapaksuus ei kuitenkaan aina ole huono asia oinaan elämässä.

Oinas on sellainen, että välillä on vain saatava vaihtelua. Tunnistan itseni oinaaksi. Minulla on harrastuksia niin paljon, etten edes yhden käden sormilla psty laskemaan. Niistä lisää myöhemmin!

Onko muilla samaistumisia omaan horoskooppiin tai ehkä johonkin toiseen horoskooppiin? Kuulostaako muille oinaille ollenkaan tutulta esittämäni luonnekuvaus?

Ekaa kertaa!

Otsikon keksimiseen meni muutama tunti ja taisi se otikko vaihtuakkin moneen kertaan. Jääköön tuo idea nyt lukijan harteille tulkittavaksi. ;)

Mietiskelin pitkään aihetta, josta blogia lähtisi kirjoittamaan, mutta en oikeastaan keksinyt mitään yhtenäistä teemaa. Elämäni ei ole mitenkään värikästä, vaan jokseenkin tasapaksua. En ole menestyvä uranainen, en ison perheen äiti, enkä malli, mutta jo vain NAINEN minä olen. Ehkä teema tälle blogille voisi olla naiseus...
Tasapaksu elämäni ei siis johdu siitä ettenkö tekisi mitään, vaan siitä, että olen horoskoopiltani oinas. :D Avaan teille tätä kyllä myöhemmin.

Tulen varmasti käsittelemään aiheita laidasta laitaan niin omasta elämästäni, kuin yhteiskunnastamme. Tekstejä saa ja pitää kommentoida ;).