Harrastuksia, harrastuksia, harrstuksia...

                                                    Blogi ylempään kuvaan: Linkki

Joskus tuossa jo kerroinkin, että noita harratuksia minulla riittää...
Käytännössä ne ovat minun elämäni. käyn töissä vain saadakseni rahaa elämiseen ja harrastamiseen. Kyllä minä työstäni tykkään ja haluaisin sen vakipaikan sieltä saada, mutta yhtähyvin voisin tehdä mitä tahansa muuta samalla palkalla. Minulla ei ole intoa opiskella tai muutenkaan edetä urallani. Tietenkin unelma olisi tehdä työkseen sitä mitä harrastaa, mutta vielä en ole missään niin hyvä, eikä mistään niistä saa tarpeeksi palkkaa.

BJJ
Eli Brasilialainen jujutsu on tällähetkellä ehkä se tärkein harrastus. Aloitin bjj:n vasta nyt syksyllä, mutta se on kyllä vienyt mukanaan. Mieheni on tämän lajin super taitaja, joten kotoota tulee tukea ja neuvoja. Treenaan kyseistä lajia noin 3 kertaa viikossa. Tämä laji on siis...miten sen nyt selittäisi...painia kylpytakissa? :D Tarvitaan voimaa, nopeutta, kestävyyttä ja notkeutta, eli vaativa laji kaikenkaikkiaan.

KB/TB
Eli kickboxing ja thaiboxing. Olen aloittanut potkunyrkkeilyn joskus 3-4 vuotta sitten. Se on kyllä myös vienyt mukanaan. Käyn treeneissä noin 2 kertaa viikossa, vaikkakin viimeisen kuukauden aikana en ole saanut itseäni motivoitua pystyreeneihin laisinkaan, mutta sekin taas koittaa kun kaipuu tässä pikkuhljaa palaa. Miehen kanssa tulee välillä treenattua nyrkkeilyä kaksistaan. Meidän yhteinen harrastus on vähän niinkun se, että mies valmentaa minua :). Lajeina siis yksinkertaisesti nämä ovat nyrkkeilyä ja potkimista. Ero thaikun ja potkiksen välillä on se, että thaikussa saa ottaa kiinni (vastustajan niskasta ja jalasta), sekä potkia polvilla ja lyödä kyynerpäillä.

Ratsastus
Ratsastusta olenkin sitten harrastanut koko ikäni ja nykyisin en enään käy tunneilla vaan saan ratsastella ystävieni aivan ihania hevosia. Vaihtelevasti sään mukaan 0-2 kertaa viikossa ratsastelen. :)

Koirat
Koiran omistajalle tuttua, että jokapäivä on koiran koulutuspäivä ;). Arkitapojen lisäksi harjoitellaan tottelevaisuuskoketa varten. Nuoremman kanssa on treenattu niin laiskasti ettei se ole vielä ihan koekelpoinen, mutta vanhempi on startannut kolme koetta alokasluokassa. Koirani treenaavat myös noutajien metsästyskokeita. Koirat tykkäävät kun saavat tehdä sitä mihin ne on jalostettu. Omaksi huviksi sitten vielä käymme välillä agltyssä ja näyttelyissä.


Jottei ihan laiskotteluksi menisi, niin ohessa käyn tietenkin punttisalilla kahdesti viikossa. Unohtamatta joskus harvoin sitä uintia, lenkkeilyä, mäkijuoksuja, hiihtoa ja mitä nyt ikinä keksiikään.

Onko pikkasen iso lista karsittavana jos joskus raskaudun. Sanoinkin mehelleni, että jos loukkannun niin pistetään minut heti paksuksi :D. Toipuessani vammasta en voi muutenkaan urheilla niin samalla menis se rauskauskin. No eihän se raskaus mikään sairaus ole, että kyllä minä urheilen niin paljon kun vaan jaksan ja kykenen raskaanakin. Tietenkin noi kontaktilajit vähän sovelletusti.

Onkohan muilla jotain lajeja joita joutuu/ joutunut jättämään raskauden vuoks pois ja miten koville se on ottanut?

Lasten ja koirien kasvatus

Olen elämäni aikana kouluttanut useampaa koiraa. En sanoisi olevani kokenut koiran kouluttaja, mutta minulla on perusajatus siitä miten koira ylipäätänsä oppii. Päähäni on muuttanut niin vahva koiran kouluttaja, että katson niillä silmillä myös äitien ja lasten välistä suhdetta. Kuulostaa varmasti ihan hirveältä, että en miellä koiranpennun ja ihmislapsen kasvatusta kovinkaan erilaiseksi. Ei minulla tietenkään ole kokemusta siitä karvattomasta pennusta, mutta luulen olevani tulevaisuudessa melko samanlainen äiti lapsilleni kuin koirilleni. 

On vaikea pukea näitä ajatuksiani sanoiksi, sillä te ette tiedä millainen suhde minulla koiriini on. Niin monta kuin on koiranomistajaa, niin monta on erilaista koira - omistaja suhdetta. En myöskään tarkoita, että sekoittaisin ihmislapset ja koirat täysin keskenään, vaan tarkoitan sitä, että luulen oppineeni jotain tapoja koiran koulutukesta, mitä väistämättä käytän sovelletusti lapsiini.

Suurimmat samankaltaisuudet tulevat olemaan lähinnä periksiantamattomuus. En anna koirillenikaan periksi, miksi antaisin lapsille? Usein näen kuinka esimerkiks kaupassa lapsi vinkuu karkkia ja äidin kymmenes "ei" käsky pääty kuitenkin suklaapatukan ostoon. Onhan se helppo tapa päästä eroon lapsen temppuilusta ja saada se lapsi hetkeksi aikaa tyytyväiseksi, mutta loppujenlopuksi sillä on tuhoisat seuraukset. Lapsi oppi, että mitä ärsyttävämmksi hän rupeaa, sen helpommin hän saa haluamansa. Jatkossa lapsi tekee aina samoin. Koiramaailmassa voisi olla saman tyylinen tilanne. Istut sohvalla syömässä voikkaria ja koira tulee viereen kuolaamaan. Jokakerta kun käsket sen pois, se tulee sekunnin päästä takaisin, loppujen lopuksi annat sille palan leipää tai luvan nuolla lautasen. Mitä koira tekeee jatkossa, aina kun syöt? 

Meillä myös koirien on toteltava viimeistään tokasta käskystä, sen jälkeen saa sanktiota. (enkä tarkoita nyt mitään väkivaltaa tai muutakaan huutamista ja riehumista) Edellistä koiraesimerkkiä käyttäen tarkoitan siis, että kun käsken koiran pois kuolaamasta, sen on mentävä tokasta "mene" käskystä. Kolmannella kerralla talutan koiran pois. Lapsiesimerkissä äidin on tietenkin tehtävä selväksi lapselle, että jos hän joutuu sanomaan samasta asiasta kolmesti,  vähenee lapselta viikkorahaa tai jotain muuta vastaavaa. Sen sijaan, jos koirani on alusta alkaen ollut kaukana minun syödessäni tai totellut ensimmäisestä käskystä, kutsun sen luokseni nuolemaan lautasen. Jos siis lapsi on ollut kiltisti koko kauppareissun hän ansaitsee mielestäni hyvää palautetta, joskus jopa sen palkinnon! 

Nämä nyt ovat lapsettoman ajatuksia, mutta todellisuus sitten aikanaan näyttää millainen äiti minusta tulee ;) Enkä nyt tarkoita, että todellisuudessa en IKINÄ olisi antanut koirilleni periksi ;) Ihminen ja nainen se minäkin olen vain. Onko kellään muulla tullut koskaan tuntemattomien lapsia katsellessa mieleen omat koirat?

Voimasanat

Hirvittää kuunnella ulkopuolisena toisten ihmisten kiroilua tai ihan vaan normaalia jutustelua väritettynä kirosanoilla. Ihan järkyttävän typerän kuulosta. Silmiäni pyöritellen ja kiroilevia halveksuen saavun sitten kotiini kertomaan puolisolleni kuinka "vi**n rankka päivä mulla tänään oli"...

Minä en edes tiedä kuinka paljon oikeasti kiroilen, sillä se on jotenkin jo niin arkipäivää, arkipuhetta, se erinäisten kirosanojen viljely. Aika moni meistä rääkäsee voimasanan lyötyään vasaralla sormeen, mutta olis edes vain silloin. Meillä kiroillaan välillä han muuten vaan. Eniten hävettää se, että en osaa seuloa niitä kirosanoja pois ennenkuin on liian myöhäistä. Aina tulee kiroiltua väärässä seurassa. Itselläni kun ei ole lapsia, en yksinkertaisesti vaan muista pitää voimasana-arkkuani lukossa lasten seurassa. En minä sinänsä lapsille kiroile, mutta heidän vanhemmilleen kyllä. Todella noloa ja hävettää niin paljon. Ajattelen aina lipsahduksen jälkeen, että nyt tuokin viaton lapsi oppi kiroilemaan minun takia.

Mietin myös kuinka meidän käy jos joskus saisimme omia lapsia. Kuinkahan vaikeaa on oppia kaikista kirosanoista pois. Opinkohan niistä ikinä pois. Viljelenköhän niitä silti muiden kuin omien lasteni kuullen. Faktahn on se, etten millän voi suojella lastani kirosanoilta. Jossain vaiheessa se kuulee väistämättä niitä jostain. En siis sinänsä voi tuomita ystäviäni smanlaisista lipsahduksista mitä itse heidän kohdalla teen. Pakko vaan näyttää itse hyvää esimerkkiä korrektilla puheella. Kyllä sitä viimeistän siinä vaiheesa oppii puhuman nätisti kun oman lapsen suusta alkaa kuulua perkelettä. ;)

Elämä on taas IHANAA

Alkuun vähn hammasasiaa:

Havaitsin sitten seuraavana päivänä edellisen postauksen kirjoituksesta, että kun tauko buranan otossa pitenee, minulle nousee lämpöä. Kivut alkoiva olemaan aika sietämättömiä ja kuume huoletti. Olin niin väsynyt, että saatoin helposti maata koko päivän sängyssä. Päätin sitten mennä uudestaan kipupäivysykeen, sillä tiesin etten kestä enää kuukautta.

Minut otettiin mukisematta suoraan vastaanotolle. Hammaslääkäri sitten katseli hammasta ja totesi: "siinä on lääkepaikka, ei se voi olla kipeä". Näillä sanoilla minut saatettiin ulos päivystyksestä. Mitään reseptiäkään en siis saanut. Että mistä lähtien joku toinen voi määritellä oman kivun?

Totesin ettei kunnallisesta ole yhtään mihinkään ja haravoin edullisimman yksityisen hammaslääkärin itselleni. Sain ajan viikon päähän. Kokemus oli IHANA! ensimmäinen kerta elämässäni kun hammaslääkärikäynti oli täysin kivuton! Lääkäri sai tehtyä kerralla koko juurihoidon loppuun ja minä selvisin vain reilu 200 e laskulla. No eihän tuo halpaa ole, mutta olen valmis maksamaan jos selviän noin kivuttomasti tuollaisesta operaatiosta.

Nyt elämä hymyilee. Kivut ovat kadonneet ja olen taas täynnä energiaa. :)

Oikea aiheeni on miesten ja naisten väliset erot. Niitähän on lukuisia erilaisia, mutta pakko käsitellä nyt yksi hyvin ajankohtainen.
Minä siis olin aika loppu tuon hammaskivun aikana ja mieshän sai kuunnella valitusta päivittäin. Sai sitä valitusta kuunnella kaikki muutkin läheiset, mutta mies luonnollisesti eniten, kun sattuu konkreettisesti asumaan kanssani. Sitäpaitsi oletan minä, että rakkaalle voi kertoa ihan kaikein. Surut, murheet, ilot ja onnet.

Valitin pahaa oloa ja huolta kun pääsee hammaslääkäriin niin myöhään, mutta vastaukseksi en koskaan saanut mitä olisin haunnut. Mieheni ihmetteli miksi valitan hänelle, onko se hänen syynsä. Mies myös kertoi ison kasan ratkaisuja ongelmiini ja tästä se soppa syntyy. Naisena minä en tuossa tilanteessa halua kuulla syytöksiä enkä ainakaan neuvoja. Kyllä minä itsekkin tiedän mitä tilanteessa pitä tehdä, mutta haluan vain valittaa jollekkin asiasta :D. Se mitä halusin, oli empatiaa.

Miehillä on luontainen tarve keksiä raatkaisu pielessä oleviin asioihin, kun taas nainen haluaa hetken prosessoida pahaa oloa ja keskustella aiheesta. Mies valittaa vain silloin, kun hän haluaa jonkun muun apua, jonkun muun näkökulmaa. Nainen haluaa turvaa, tukea ja empatiaa. Tyttökavereiden kanssa kun käydään kahvilla, on koko ryystöhetki pelkkää valitusta kaikenmaailman asioista. On mieltä puhdistavaa valittaa ja voivotella kevyesti. Miehelle valittaminen ajautuu vain umpikujaan, jossa molemmille tulee paha mieli.

En sano kummankaan sukupuolen olevan parempi toistaan tässä suhteessa, mutta suhtaudumme valittmiseen eritavalla ja haemme siitä eriasioita.

Kipua

Ihana on tämä hammassärky! Pakko oli vaihtaa se juurihoidon aikakin, kun ei mulle sopinutkaan aiemmin sovittu aika. Nyt siis "pääsen" siihen kidutustuoliin vasta kk päästä. Olisi luvassa siis tunnin juurihoito sessio. Mitään hajua ei ole kyseisestä toimenpiteestä, mutta kuulemma KIVULIAS!

No on toi hammas kipee jo nytkin, ja buranaa oon joutunut ottamaan melkeen päivitäin 3x600mg. Alkaa pikkuhiljaa huolettaa toi, että miten mun kroppa kestää noin ison buranamäärän vielä kuukauden päivät. Huolettaa myös alkaako tää kipu voimistuman ja kohta ei auta edes toi määrä lääkettä. Nyt on jo havaittavisssa turvotusta, väsymystä, mahakipua ja hieman etova olo kokoajan. Huolettaa myös se, että johtuuko nää oireet tosta hampaasta vai lääkkeestä. Parina iltana ollu sellanen olo ku olis pikkusen kännissä :D. Kuumetta olen mitannut vaan ei siitä taida olla hyötyä, kun eikös burana toimi kuumetta alentavana lääkkeenä.

Tällähetkellä olo on kuitenkin ihan hyvä, että toivotaan jatkuvan enintään näillä oireilla sinne juurihoitoon asti!
Hauskaa viikonloppua, ja kotimaista halloweenia! ;)


PS: Jos kiinnostaa niin tän päivän gluteiiniton resepti:

leipä/piirakka

• n.4dl lämmintä vettä
• n. 2tl taateli siirappia tai acave siirppia (hunajakin käy)
• ripaus suolaa
• n. 150g juustoraastetta
• 3 kananmunaa
• mausteita (omaani tuli: 2 vakosipulin kynttä ja oregaanoa)
• n. 3dl ?? gluteinitonta jauhoja

Laita uuni 200 asteeseen. Sekota  kaikki ainekset kuppiin ja mausta mielesi mukaan. Lisää jauhoja niin, että taikinasta tulee vähän pannaritaikinamainen. Ei ihan vetinen, mutta sellanen juokseva pannukakkutaikina. Kaada pellille leivinpaperin päälle ja uuniin kunnes saanut vähän väriä. Anna vetäytyä hetki ja leikkaa palasiksi. Leivästä tulee kostumukseltaankin pannarimainen. 

Käytän näitä ihan leivän tavoin, eli juustoa ja kinkkua päälle ja ääntä kohti. :) Tällä samalla pohjalla voi tehdä ihan pannaritkin. taikinaan voi lisätä öljyä tai voita ja maustaa mielen mukaan. Pannariin siis hitusen enemmän siirappia.  (vedenkin voi halutessaan korvata maidolla) Eli peruspohja on toi jauhoja, vettä, juustoa, munaa. Siihen tuunailen sitten erilaisia mausteita tai kasviksia sekaan.