Paluu blogin pariin

En ole tarkoituksella pitänyt mitään taukoa bloggaamisessa, olen vain ollut laiska ja kiireinen. Olen myös huomannut, että mitä paremmin asiat ovat, sitä vähemmän minulla on kirjoitettavaa. Tämä blogi on minulle tämmöinen mielikuvitusystävä, joka kuuntelee surut ja murheet ;)

Ennen joulua tuntui kuin pieni jouluntaika olisi laskeutunut kotiimme. Kävimme yhdessä miehen kanssa lastentarvikekaupassa kiertelemässä. Minä sain ostaa itselleni äitiyskirjan ja leikkisesti puhuttiin ehkäsyn jättämisestä. Olin varma, että hän heltyy aikaisemmin kuin uskonkaan.

 Jollain tapaa olin kuvitellut, että mieheni on jo nyt täysin valmis isäksi ja saattaa minä hetkenä hyvänsä sytyttää vihreän kynttilän. Lähempänä joulua ja oikeestaan sen jälkeen, sain kuitenkin huomata, ettei rakkaani oikeasti ole vielä lähipäivinä valmis isäksi.

Olin kertonut miehelleeni, että ovulaatio saattaa osua joulun tienoille. No meillähän on edelleen ehkäisy käytössä, joten mitään väliä niillä ovulaatioilla ei ole.  Jostain syystä olin kuitenkin alkanut haaveilemaan...noh..."vaarallisesta" seksistä jouluyönä. Tämä haaveni alkoi olla jo niin valtavissa mittasuhteissa, että melkein jo odotin sellaisen joululahjan saavani. Vaikka mieheini olikin järjestänyt minulle maailman ihannimman joulun, pieni pettymys kalvoi sydäntäni, kun sitä siemenlahjaa ei tullutkaan. Kondomista puhuminen tai sen esiin ottaminen sai kyyneleet silmiini, vaikka kuinka purin hammasta yhteen.

Tämän episodin jälkeen ymmärsin, että mieheni ei vain ole vielä valmis, eikä hänen pidäkkään olla. Todennäköisesti olen itse aiheuttanut vauva höpinöilläni vain enemmän haittaa ja miehellänni on (jopa hänen omien sanojensa mukaan) hieman paineita asian suhteen. Harkitsen edelleen vakavasti siirtymistä takaisin e-pillereihin. En kyllä pidä niistä ollenkaan, mutta varmaan helpottaisi asiaa. Pitää yrittää pitää pää kylmänä ja antaa toiselle aikaa. Tietenkin eniten pelottaa, että suunnittelemme lapsen saannin todella todella tarkasti ja meillä sitten meneekin vuosia ennenkuin raskaudun. 

Tuli jollain tapaa hyvä mieli tämän kirjoittamisesta. Nyt kun on tehty pieni irtautuminen vauvafoorumeilta, äitiyskirja piilotettu ja tilalle etsitty e-pilleri resepti näkyville niin jaksaa taas keskittyä olennaiseen. Keskittyä niihin asioihin, jotka ovat helpompi ja jopa mahdollisia ilman lapsia. Keskittyä rakastamaan ja tukemaan omaa miestä. Jospa sitä sen kunniaksi joisi vähän alkoholia ja kävisi elokuvissa ;) 

Meillä on koko elämä aikaa.

Nainen isolla N:llä!

Varoitus! Yksityiskohtaista naistenvaiva-asiaa!

Wippiii! Ihana mieheni suostui vaihtamaan ehkäisy menetelmää! En siis enään joudu tunkemaan pillerin pilleriä suuhuni vaan mieheni ottaa vastuun ehkäisystä kumien avulla. JES! Minähän olen siis henkilökohtaisesti valmis luopumaan ehkäisystä heti, joten kivi on nyt vähänkun vierähtänyt pois omilta harteiltani, sillä minun ei tarvitse väkisin syödä pillereitä. Miehellä on nyt kaikki päätösvalta, hän saa lopettaa sen kuminkin käytön ihan milloin vain haluaa. oikea syy pillereiden lopettamiselle oli kuitenkin se, että haluan tuntea kiertoni ennen raskautumista ja ennenkaikkea haluan vain hetken edes kokeilla elämää ilman tekohormonien popsimista.

En voi edes käsittää miten ihana olo minulla tälähetkellä on. Vaikka noi pillereiden hormonimäärät on hyvin pieniä niin tunnen kyllä huomattavan eron itsessäni! Kaikki syysmasentelu ja väsymys on taka-alalla. Olo on paljon pirteämpi ja iloisempi. Jostain syystä minulle on tullut terveellisen ruuan himoja. Toki himoitsen yhtälailla karkkiakin kuin ennen, mutta vähän väliä tekee mieli palavasti salaattia. Huonoja puoliakin toki on tässä himossa. Eilen nimittäin vetelin klo 18 asti illalla pelkän aamupuuron voimin. Äitini tarjosi minulle jotain pastaa kyllä päivällä, mutta teki niin paljon mieli jotain gluteinitonta ja terveellistä, etten vaan vonut syödä pastaa vaikka olikin ihan tajuton nälkä. Sitten söin illalla vasta kanaa. Ei todellakaan ole tavallista jättää aterioita väliin. 

Olen nyt ollut kaksi viikkoa ilman pillereitä. Heti tokana pillerittömänä päivänä alkoi pienet menkkakivut sellaiset kivut joita olin tuntenut viimeksi teininä. :D Jostain syystä jopa nautin siitä tunteesta. Sitten tulikin kolmen päivän megalomaaniset verisuihkut :/. Ilmeisesti joku pikakierto meneillän, sillä jo kp 8 selvä ovulaatio. Olen aina tiennyt tarkalleen milloin ovuloin, mutta en ole koskaan tietenkään testannut olenko oikeassaa. Nyt oli pakko hakea seuraavana päivänä ovistesti. Melkein yhtä vahva viiva sieltä tuli kp 9. Kp 10 tuli enään hailakka viiva ja kp 11 tikku oli jo täysin nega. Varmistuin nyt sitten siitä, että aika tarkalleen tiedän ovulaationi. 

Minulla on todella naisellinen olo, vaikka samalla tekee mieli treenata kuin äijä! Ostin piiiiitkästä aikaa itselleni vaatteita. Enkä edes yhtään urheiluvaatetta! Minulla on jopa niin naisellinen olo, että pitkästä aikaa ajattelin vähän pudottaa painoa. Pillereiden aiheuttama turvotus on nyt laskenut ja se on saanut aikaan, että tissit on tyhjät, löysät ja roikkuvat. Samoin vatsa. Voisi tosta vähän polttaa tota ylimäärästä roikkuvaa pois. On sitten edes jotain vertailu kohdetta raskauden jälkeen. Hyvänä puolena kyllä se, että tissit ei ole kokoajan ihan älyttömän kipeet niinkun pillereiden takia oli. Pillereiden aikana piti usein kotiin tullessa riisua liivit pois kun sattu niin paljon. Silloin minulla oli ehka 5 päivää kiertoni aikana kun tissit eivät olleet kipeät.

Nyt kun olen saanut sanottua aikeeni sulattaa löysät pois, niin menenkin treenien kautta kotia syömään rakkaani tuomaa suklaata! ;)  Joulun alla on ehkä vähän huono vähentää namien määrää, mutta maltti on valttia. Katsotaan miten heikkoa tekoa tämä tyttö on ;).