Havaitsin sitten seuraavana päivänä edellisen postauksen kirjoituksesta, että kun tauko buranan otossa pitenee, minulle nousee lämpöä. Kivut alkoiva olemaan aika sietämättömiä ja kuume huoletti. Olin niin väsynyt, että saatoin helposti maata koko päivän sängyssä. Päätin sitten mennä uudestaan kipupäivysykeen, sillä tiesin etten kestä enää kuukautta.
Minut otettiin mukisematta suoraan vastaanotolle. Hammaslääkäri sitten katseli hammasta ja totesi: "siinä on lääkepaikka, ei se voi olla kipeä". Näillä sanoilla minut saatettiin ulos päivystyksestä. Mitään reseptiäkään en siis saanut. Että mistä lähtien joku toinen voi määritellä oman kivun?
Totesin ettei kunnallisesta ole yhtään mihinkään ja haravoin edullisimman yksityisen hammaslääkärin itselleni. Sain ajan viikon päähän. Kokemus oli IHANA! ensimmäinen kerta elämässäni kun hammaslääkärikäynti oli täysin kivuton! Lääkäri sai tehtyä kerralla koko juurihoidon loppuun ja minä selvisin vain reilu 200 e laskulla. No eihän tuo halpaa ole, mutta olen valmis maksamaan jos selviän noin kivuttomasti tuollaisesta operaatiosta.
Nyt elämä hymyilee. Kivut ovat kadonneet ja olen taas täynnä energiaa. :)
Oikea aiheeni on miesten ja naisten väliset erot. Niitähän on lukuisia erilaisia, mutta pakko käsitellä nyt yksi hyvin ajankohtainen.
Minä siis olin aika loppu tuon hammaskivun aikana ja mieshän sai kuunnella valitusta päivittäin. Sai sitä valitusta kuunnella kaikki muutkin läheiset, mutta mies luonnollisesti eniten, kun sattuu konkreettisesti asumaan kanssani. Sitäpaitsi oletan minä, että rakkaalle voi kertoa ihan kaikein. Surut, murheet, ilot ja onnet.
Valitin pahaa oloa ja huolta kun pääsee hammaslääkäriin niin myöhään, mutta vastaukseksi en koskaan saanut mitä olisin haunnut. Mieheni ihmetteli miksi valitan hänelle, onko se hänen syynsä. Mies myös kertoi ison kasan ratkaisuja ongelmiini ja tästä se soppa syntyy. Naisena minä en tuossa tilanteessa halua kuulla syytöksiä enkä ainakaan neuvoja. Kyllä minä itsekkin tiedän mitä tilanteessa pitä tehdä, mutta haluan vain valittaa jollekkin asiasta :D. Se mitä halusin, oli empatiaa.
Miehillä on luontainen tarve keksiä raatkaisu pielessä oleviin asioihin, kun taas nainen haluaa hetken prosessoida pahaa oloa ja keskustella aiheesta. Mies valittaa vain silloin, kun hän haluaa jonkun muun apua, jonkun muun näkökulmaa. Nainen haluaa turvaa, tukea ja empatiaa. Tyttökavereiden kanssa kun käydään kahvilla, on koko ryystöhetki pelkkää valitusta kaikenmaailman asioista. On mieltä puhdistavaa valittaa ja voivotella kevyesti. Miehelle valittaminen ajautuu vain umpikujaan, jossa molemmille tulee paha mieli.
En sano kummankaan sukupuolen olevan parempi toistaan tässä suhteessa, mutta suhtaudumme valittmiseen eritavalla ja haemme siitä eriasioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti